Kennel Mieletön

FIN AVA & MVA Millan Renny

Renny, Repa
japaninpystykorvauros
20.5.1994 – 6.2.2009


Ensimmäinen koirani.

Minulla on ikävä, kuljettiin yhdessä pitkä matka. Heihei pappakoira, nuku hyvin.

Yhteinen taipaleemme alkoi kun itse olin 12-vuotias ja Renny viisikuinen. Pitkään jatkuneen koirahaaveilun jälkeen meille vihdoinkin otettiin koira!

Renny oli erinomainen koira meidän nelilapsiseen perheeseen : rauhallinen ja kärsivällinen koira, joka ei pienestä hätkähtänyt. Se kesti kaikki nuoren tytön koulutustempaukset ja koulutuksen epäjohdonmukaisuudet. Etenkin nuorena Repa oli kova poika karkailemaan kotipihalta, se halusi itsekseen käydä tutkailemassa lähiympäristöä ja vähät välitti kutsuista. Itsekseen Repa sitten palasi kotiin, kun ”tehtävä” oli suoritettu. Ei myöskään ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun Repa oli naapurin oven takana raapimassa ovea ja vaatimassa sisäänpääsyä, tai menossa suoraan parvekkeelta kyläilemään naapuriin.

Rennyn kanssa mentiin heti paikalliseen ”koirakouluun” ja sieltä sain ensimmäisen kipinän koiraharrastukseen. Agility aloitettiin ensin kotipihaesteitä hyppimällä ja kunnolla pääsimme agilityä harrastamaan kesällä 1996, kun Heinolassa ryhdyttiin viimein järjestämään agilityharjoituksia.

Tottelevaisuuskokeisiin uskaltauduimme kesällä 1996 saaden ensimmäisesta kokeestamme 1-tuloksen. Toinen alokasluokan ykkönen tuli seuraavana keväänä ja näin siirryimme avoimeen luokkaan. Avoimessa luokassa kilpailimme muutamia kertoja, parhaana tuloksenamme 2-tulos.

Agilityssä kävimme ensimmäiset kilpailumme kesällä 1998 ja kuuden startin jälkeen siirryimme 2-luokkaan. Kakkosluokassa vietimmekin sitten hieman pidempään, parikymmentä starttia. Kompastuskivenämme oli vauhdin puute ja useat suorituksistamme olivat yliaikaisia. Huvittavin kisamuisto on Vääksyn kisoista kesältä 1999, kun hellepäivänä saimme radalta tulokseksi 31,83 -tämä kaikki pelkästään yliaikaa. Ei ollut Repalla kiire mihinkään... ;) Aikojen saatossa opin motivoimaan ja palkitsemaan Repaa paremmin ja kaiketi ohjauksenikin kehittyi sen verran, että keväällä 2001 nousimme 3-luokkaan. Muistan vieläkin kuinka hienolta se tuntui!

Kolmosluokassa kilpailimme melko aktiivisesti ja pikkuhiljaa niitä nolliakin alkoi tulla. Ensimmäinen kiinnitys agilityvalionarvoon tuli Kotkassa helmikuussa 2002. Samana vuonna voitimme Salpausselän Kennelpiirin Piirinmestaruuden, tämä oli paras yksittäinen saavutuksemme agilityn saralla. Viimeinen valionarvoon oikeuttava nollavoitto antoi hieman odotuttaa itseään, mutta helmikuussa 2004 Oulussa se sitten napsahti : Repasta tuli rotunsa ensimmäinen agilityvalio, FIN AVA! Vielä tänäkin päivänä Repa on ainoa agilityvalionarvon saavuttanut japaninpystykorva Suomessa. Samana vuonna saimme osallistumisoikeuden SM-kisoihin, hieno kokemus tämäkin. Agilityssä kilpailemisen lopetimme toukokuussa 2005, Repan ollessa 11-vuotias.

Näyttelyissä Renny kävi jonkin verran. Nuorena poikana ei menestystä herunut, mutta veteraanikehissä, kahdeksan vuoden iässä Repasta leivottiin Suomen muotovalio, FIN MVA. Repan paras näyttelysaavutus tuli 10-vuoden iässä, kun se oli Heinolan näyttelyssä VSP, tuomarin (Leni Finne) kehuessa koiran hyvää kuntoa.

Vanhoilla päivillään Repa sai kaksi pentueellista jälkeläisiä. Donorei-kenneliin syntyi 8.8.2004 (2+2) pientä japsia, emänä Tamilan Ice Angel. Vuotta myöhemmin, 17.7.2005, syntyi toinen pentue (2+1) Midanet-kenneliin, emänä Noblewhite Ayn. Rennyn jälkeläisissä on kolme muotovaliota ja kaksi poikaa kilpailee agilityn 3-luokassa.

Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa ei voi saada takaisin.

En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeen,
sinä toit lohdun murheeseen.

Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks, ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maassa kokeili.

Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.

Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin. (tuntematon)