Kennel Mieletön

FIN MVA Rose Hunter's Amazing-Yokio

Jerry, Jörö
japaninpystykorvauros
2.4.1998-27.11.2006


Nuku rauhassa, rakas pumpulipilvi, Maailman Suloisin Koira.

Jerry tuli meille ollessaan nelikuinen. Perheessä, johon se oli kasvattajaltaan lähtenyt ilmeni allergia (?) ja he luopuivat koirasta. Olin innoissani, sainhan vihdoin toisen koiran kaveriksi ja harrastuksiin. Mutta aina ei käy kuten toivoo...

Jerryn kanssa kohtasimme valitettavasti monenlaisia ongelmia. Jerryllä oli paheneva ääniarkuus ja hermorakenteessa oli puutteita. Tämä yhdistettynä melkoiseen terävyyteen ja pehmeyteen ei ollut kovin helppo yhdistelmä. Jerry stressaantui kovin helposti ja pelkäsi monia asioita ja tilanteita. Se oli hyvin herkkä käyttämään hampaitaan ahdistavissa tilanteissa.

Kaikesta huolimatta Jerry oli suloinen japsipoika, joka sekosi täysin, kun näki rakkaita ihmisiä. Silloin poitsu ei meinannut pysyä nahoissaan vaan pomppi, riekkui ja kiljui liki hysteerisenä. Se hyppi kasvojen tasalle antamaan suukkoja ja oli aivan onnessaan jos sen nappasi siitä syliinsä.

Jerpan "omituisena" intohimona oli lakritsa ja salmiakki, poika oli jostain syystä täysin hulluna näihin karkkeihin. Joskus Jerry pääsi varastamaan kokonaisen lakupussillisen ja silmänräpäyksessä herkut katosivat parempiin suihin.

Jerry stressasi vanhemmiten yhä herkemmin kaikista muuttuvista tilanteista. Esimerkiksi pitkät matkat kotona käydessäni olivat sille jostain syystä stressaavia ja se saattoi reissujen jälkeen repiä itseltään karvoja takajaloista, hännästä, kauluksesta jne... Väliin se myös nuoli lähes sairaalloisesti ruokakuppeja, lattioita, mattoja... Tämäkin käytös oli yhteydessä stressaaviin tilanteisiin, kuin myös ”näkymättömien kärpästen metsästäminen”.

Jerryllä oli vahva taipumus käyttää hampaitaan epämiellyttävissä tilanteissa ja stressitilanteet selvästi lisäsivät tätä alttiutta. Liian monta näykkäisy-/purematapausta pääsi tapahtumaan Jerryn elämän aikana, siitä huolimatta että itse yritti olla jatkuvasti tarkkana, "silmät selässä", sen kanssa kulkiessa.

> Jerry nukutettiin ikiuneen marraskuussa 2006. Nyt Jerryn ei tarvitse enää ikinä pelätä ja säikkyä. Monesti Jerryn eläessä mietin, että "olenko itsekäs kun pidän koiraa hengissä, kun se ei läheskään aina näytä nauttivan elämästään" ja toisaalta myöskin toisinpäin "olenko itsekäs, jos lopetutan koiran sen takia, että oma elämä olisi helpompaa". Niin tai näin, asiaa olisi voinut pallotella loputtomiin... Päätös Jerryn nukuttamisesta muotoutui lopulliseksi viimeisen syksyn aikana. Näin jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli oikea, vaikka se olikin yksi elämäni vaikemmista päätöksistä, jota pohdin monen vuoden ajan.

Minä olen miettinyt sinua paljon
paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita

Minä olen muistanut sinut hyvin
niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
vakavina unina muistanut paremmin kuin muita

Minä olen muistanut
sinut kipuna kiivaana suruna sielussain
valona yössä vain.
(Edu Kettunen)