Kennel Mieletön

Esittely



Olen Heidi Kailio, Seinäjoella asuva koiraharrastaja.

Olen pikkutytöstä lähtien tykännyt eläimistä ja ennen oman koiran saamista kävin ruinaamassa lenkille asuinalueemme koiria. Ollessani 12-vuotias sain vihdoin oman koiran. Japaninpystykorva Renny hankittiin hieman kyseenalaisesti, teksti-TV:n ilmoituksen kautta, ei niin hyvistä oloista. Repa oli varsin mainio ensimmäinen koira, yltiörauhallinen ja kiltti junttura. Innolla lähdin Rennyn kanssa harrastuksiin ja minä todellakin taisin olla meistä se innokkaampi ja sinnikkäämpi osapuoli! Pikkuhiljaa opin itsekin jotakin koiran motivoinnista ja meistä tuli Repan kanssa hyvä tiimi. Repa eli lähes 15-vuotiaaksi ja muistelen tätä ihanaa japsi-papparaista lämmöllä. Rennyn ollessa nelivuotias, meille tuli kodinvaihtajana toinen japaninpystykorva, Jerry. Jerryllä oli haastava luonne : arka, hermostunut ja terävä ja se puolusti itseään todella helposti, mikäli esimerkiksi säikähti jotakin.

Jossain vaiheessa aloin haaveilemaan isommasta, palveluskoiraoikeudet omaavasta harrastuskoirasta. Ihailin treenikentällä tapaamiani belgianpaimenkoiria ja pikkuhiljaa ajatuksissa alkoi kyteä oman belgin hankkiminen. Ensimmäisen groenendaelini hankin vuonna 2002 ja sen jälkeen ei rotuvalintaa tarvinnut enää miettiä. Norjasta saapunut groenendaelnarttu Mette (KANS&POHJ&DK&N&FI TVA FI AVA JK3 BH Hermine Gallia At. av Nangijala) vei minut syvemmälle koiraharrastusmaailmaan, enkä aluksi varmasti edes tajunnut, miten hyvä harrastuskoira minulla oli käsissäni. Japsipoikien jälkeen Mette tuntui unelmien täyttymykseltä : koira joka palvoo minua ja haluaa tehdä asioita minulle ja minun kanssani! Vuonna 2007 hain Sveitsistä sekalinjaisen Hempukan (FI KVA FI&EST TVA FI AVA & AVA-H JK3 HK3 EK3 Baghira di Terra Luna). Hempukka oli aivan erilainen, kuin Mette ja minulla meni hetki aikaa löytää sen "käyttöohjeet". Menetin Hempukan maaliskuussa 2016, aivan liian aikaisin (virtsarakon epiteelialueen syöpä) ja jäin syvästi kaipaamaan tätä persoonallista "humppatukkaa".

Tällä hetkellä minulla on yksi koira, 2013 syntynyt sekalinjainen Kirma (FI TVA HK3 JK2 BH Sonata A av Thargelion), joka on jo osoittanut erinomaisia harrastuskoiran ominaisuuksia ja on myös arjessa mahdottoman mukava koira.

Harrastan koirieni kanssa monipuolisesti : palveluskoiralajeista haku on viime vuosina ollut selkeästi ykkösenä, jälkeä treenaamme siinä sivussa. Toko lajina on lähellä sydäntäni ja agilitya tehdään kun ehditään, lähinnä talvikaudella. Pidän belgeistä niiden monipuolisuuden vuoksi, niiden kanssa voin harrastaa mitä tahansa. Haluan vaalia groenendaelien käyttöominaisuuksia ja koulutettavuutta. Oma ihannebelgini on tasapainoinen, belgimäisen temperamenttinen, ystävällinen ja sosiaalinen koira, jonka kanssa on ilo elää ja harrastaa.

Omien koirien kanssa harrastamisen lisäksi olen eksynyt mukaan myös yhdistystoimintaan : koulutan/olen kouluttanut koirakoita tokossa, agilityssa ja pk-lajeissa. Toimin myös liikkeenohjaajana ja koetoimitsijana tokossa.

Olen suorittanut kasvattajan peruskurssin vuonna 2004 ja tähän mennessä meillä on ollut yksi pentue (2005). En siis millään muotoa voi vielä kutsua itseäni kasvattajaksi, saati kokeneeksi kasvattajaksi. Näiden belgivuosien aikana olen kuitenkin kerryttänyt tietoa ja saanut runsaasti kokemusta rodusta.

Nyt elämme jännittäviä aikoja, sillä Kirmalle on syntymässä hartaasti odotettu ja suunniteltu pentue. Aika näyttää, minkälaisia näistä pennuista kasvaa ja saavatko kasvatushaaveeni tulevaisuudessa jatkumoa.